Yrityksestä

Free Technics on pieni perheyritys joka on toimittanut autojen erikois- ja viritysosia jo yli 30-vuoden ajan. Tavoitteena on tarjota aina laatutavaraa. Käytännössä pyrimme tarjoamaan euroopassa valmistettuja tuotteita. Kylmästi olemme poistaneet myynnistä tuotteet joiden laatu ei ole riittävä. Yritys on kehittynyt perustajansa harrastuksen ympärille. Sen ansiosta useimmat tuotteet on myös testattu käytännössä. Periaatteena on, ettemme myy mitään sellaista mitä emme omaan harrasteautoomme itse asentaisi. Weberit ja viritysosat klassikkoautoihin on erikoisalaamme. Neuvoa saa kysyä, ja kannattaa kysyä. Meillä on aikaa. Tämä on meille yhtälailla harrastus kuin työ.

Terveisin,

Free Technics Oy,
Mika ja Irene Heikola

Kuvakoostetta ja tarinaa alla firman ja omista autoista.


 -69 Ford Escort. Nykyinen "firman auto". Takaraivossa oli kummitellut riittävän pitkään mielikuvat Gulf Escorteista radalla, ja 2014 tartuttiin tähän. Ralliautosta lähdetty muokkaamaan lelua katukäyttöön old-skool henkeen. Palikat autoon pyritään valitsemaan niin että sellaisia olisi ollut tarjolla jo 70-luvulla. Kenttiläinen tuplilla ja äänimaailma kohdallaan. Ainoa harrasteautoista joka on satunnaisen säännöllisessä ajossa talvellakin 2016 alkaen. Poislukien talvi 19-20 jolloin ei lunta näkynyt. Vasta Weber ja Minilite teippauksella 2018 tästä tuli selvästi firman auto. Samalla piti vaihtaa kauniisti puhuvat dellortot pois pellin alta ja Weberiä tilalle. Olisi se nyt ihan liian noloa jos Weber-teipattu auto kulkisi Lortoilla. Vuoden 1972 Weberit on lasikuulapuhalluksen jälkeen kunnostettu. Nyt Weberin "sponssaama" Escort myös kulkee Webereillä. Webereiden läpikäynnistä enemmän tarinaa Klassikot ruudussa, Ford oldskool osat otsikon alla. Näiden webereiden huollosta ja kasauksesta on tekeillä myös kuvakoostetta ja tarinaa yleisesti DCOE Weberien säätämisestä, läpikäynnistä ja sielunelämästä yleensäkin. Näistä aineista tehty kirjanen DCOE Webereistä on tulossa myyntiin. Tekstit on jo valmiina, kuvat ja viimeistelyt vielä. Auton teippauksesta kiitokset Mainostoimisto hannulat.com. Päivitetty keväällä 2019 kulkemaan E85 etanolilla. Kaasutinkoneelle muutos bensasta etanolille on helppo. 2020 päivitetty takaisin bensalle. Etanoli ei säily hyvänä pitkään eikä sen takia toimi autoissa jotka on välillä käyttämättä. Nyt syksyllä 2020 alle on saatu säädettävät alatukivarret. Ratiksi löytyi entisen mustan Springalexin tilalle hiukan vanhempi kiiltäväpuolainen Springalex. Mitähän seuraavaksi...

Junakeula VW type 2 toimi firman pakuna 1993-2002. Auto ostettiin aihiona jostain itärajalta. Tämän päivän silmin tuo aihio näyttää melkoisen hyvältä, vaikka menihän siitä toinen kylki kokonaan vaihtoon ym pientä. 1600 koneella tuplat 40mm pystyt nurkissa 28 kurkuilla. Alkuun lähdettiin liikkeelle 32 kurkuilla jotka sattui olemaan paikalla, mutta nehän hukkasi alhaalta kaiken toiminnan näin pienessä ja miedossa koneessa. 30 paransi selvästi tilannetta, mutta vasta 28 oli oikeasti hyvä.  Näköjään sillä liikuttiin myös kauniina talvipäivänä. Konehuoneeseen soviteltiin toiveekkaasti myös Porschen 6-koneen lohkoa, mutta ei mahdu pelti kiinni, ellei vaihdelaatikon paikkaa siirrä. Kabiinissa Porsche 912 mittari ja rattina Nardi.

Mini Traveller oli firman paku. Omistuksessa vuosina 1988-1997, joista kulkevana varmaan vasta 90-luvulla. Oli melkoinen projekti. Ostettu Kaarinasta. Tämän päivän silmin katsottuna tuollainen kuuluisi entisöidä. Onneksi 30 vuotta sitten se ei käynyt mielessäkään, vaan tehtiin juuri niin hauska lelu kuin huvitti. Koneeksi 1275, Nokka 284 vai 286 ? Peltisarja, 2" putkisto jonka äänet naapurit muistaa edelleen...Cooper S levyt, 1x45DHLA jne. Sisäänajo tehtiin 40mm kaasarilla ja 30 vai 32 kurkulla. Kevyt yllätys oli että sen paikalle vaihdettu 45 kaasari 32 kurkuilla oli parempi myös keskialueen väännön suhteen. Tässä 45 kaasarissa testattiin kaikki kurkut 32- 38 välillä. Paras kompromissi tälle koneelle oli 34 ja 36. 38 antoi kyllä enemmän tehoa, mutta sillä viivalta irti pääseminen meni vaikeaksi. Pito oli aina niin irti 10" nakeilla että kiihtyvyysaika huononi. Yllättävä löytö oli myös pitkien imutorvien iso vaikutus alakierrosten toimintaan. Koneessa oli keskipitkä 4" imusarja joka isompia pilkkomatta mahtuu Minissä paikalleen, mutta putsari jää ahtaalle. Kun tein 180 asteen mutkat imutorviin, niin että ilmanotto kääntyi venakopan päälle keulaa kohti, saatiin kaksi isoa etua. Imuäänet hiljeni melkein inhimilliseen kovaan tasoon, mutta ennenkaikkea koneen käyttöalue laajeni. Aiemmin nokan määräämä toiminta-alue oli jossain 3000-7000 välillä. Kun imukanavaan tuli pituutta lisää arviolta 20cm, alkoikin kone vetämään hyvin jo 2500 kierroksesta alkaen. Ylhäälläkään ei tarvinut kärsiä, vaan väljemmin mahtuvat ilmaputsarit raikastivat menoa myös ylhäällä jossa 7500 pysyi punaviivan paikkana.

Firman työjuhta Volvo 145 vuodelta -71 oli käytössä hurjimmat vuodet 1987-93. Volvon aikana, vuonna 1989 firman osoitteeksi tuli Jussinpellontie 2, Kaarina. Kilometrejä kertyi paljon ja monenlaista isompaa ja pienempää palikkaa tuli tämän kyydissä suomeen. Volvossa oli hiukan suurennettu B20 siivotulla kannella, korkeammilla puristuksilla, vääntönokalla, peltisarjalla ja tupla vaakaimuilla. Tässä testattiin huvin ja urheilun vuoksi Weberin 40 ja 45 DCOE:t sekä Dellorton 40 DHLA ja vielä Solexin 40 ADDHE:tkin. Kaikilla saatiin pelaamaan laite kauniisti. Erona kaasarimerkistä toiseen oli lähinnä seosputkien luonne-erot. 40mm rungossa vääntökoneessa 32 ja 34 oli aika saman arvoiset. 36 oli aavistuksen raikkaampi ylhäällä, mutta suorastaan inhottava alhaalla siistissä liikkeelle lähdössä, jonka vuoksi meni heti hylkyyn. 45 rungossa sen sijaan 36 koko toimi ihan kauniisti myös liikkeelle lähdössä. Jossain välissä testattiin myös 40mm kaasarit 30mm kurkulla jotka noin 2.1 litran B20-koneessa teki ihan kauniisti täyden asian noin 4000 kierrokseen asti, mutta sen jälkeen meno oli tahmeampaa vaikka kiersikin normaalin ylös. Dellorton kanssakin seosputkia testattiin myös reunasta toiseen. Yllättäen 14 putkilla vanha maamoottorivolvo innostui vinkumaan melkein kierroskoneen tyyliin. Alhaalla 14 käytös oli toki huonompi kuin nöyremmillä putkillä. Ajoon Dellortoissa päätyi putki 11 ja sen kanssa 145 pääsuuttimet. 6 putkilla sama kone vaati 155 pääsuuttimet, ja 5 putkilla meni parhaiten 135 pääsuuttimilla. Kurkut oli kaikissa samat. Weberissä mukavin seosputki oli F34. Solexista ei oikein saatu mitään oikeita eroja putkesta toiseen alta ladattavilla malleilla.  Näköjään auto sai jossain välissä myös uuden maalipinnan. Vanteina Volvossa on Fiat 130 Coupen 6,5x14 Cromodorat. Magnesiumia tietysti.

Vähemmän hehkeä työjuhta aikakaudelta jolloin kuviteltiin määrän olevan tärkeintä. Tämä oli meillä ilmeisesti vain reilun vuoden. 1986-87. Ensimmäinen ja viimeinen Diesel. Ainoa autoistani koskaan joka on hyytynyt tienvarteen totaalisen moottoririkon vuoksi. Kolahdus kävi Saksassa Kasselin lähistöllä vuoristossa. Tietysti täysi kuorma kyydissä. Vuosi -87 näyttää olleen se joka asuttiin Italiassa ja luotiin yhteyksiä. Kuva ja lumet on juuri Italian osoitteessa. Käyntikortti samalta ajalta.

Firman ensimmäinen paku oli Bedford jossa Vauxhallin 2.3 bensakone tupla strömpillä. Voimaa oli ihan mukavasti, mutta niin oli meteliäkin. Tällä haettiin firman ensimmäiset kuormat italiasta ja saksasta. Oliskohan 1985 vai -86 ? Tämän kanssa oltiin Italiassa ainakin -86 josta on tullipaperit lavalla olleen Vespan viennistä. Vespa toimi kaupunkikulkimena Italiassa. Asuntovaunukin oli joskus mukana. Reissussa rähjääntyy. Bedford myytiin viimeistään -87 jolloin Volvo tuli kuvioihin.

Free Technics noin vuonna 1 tai 2. Joskus noin 30 vuotta ja 30 kiloa sitten. Kuva vanhempien autotallista Turusta, jossa firman toiminta alkoi.

Alla koostetta muutamista nykyisistä ja entisistä harraste- ja käyttöautoistamme. Lista laajenee kun diakuvia saadaan skannattua.

2018 hankittu Land Rover Series 2a StationWagon 88" vuodelta 1965 2.25 litran bensakoneella. Kuvakoostetta on instagrammissa nimellä Lanttu. #landroverseries2atarina

Lantikka avaa ihan uudet maisemat verrattuna kaikkiin muihin harrasteautoihin. Ensimmäistä kertaa pienet hiekkatiet sekä talvi tuntuu kivalta ympäristöltä, ja kotinurkistakin löytyy ihan uusia maisemia. Tässä ikäluokassa Lantikan vaihteistossa sekä ykkönen että kakkonen on synkkaamattomia. Vaihtaessa siis kytkimen tuplapolkaisut, ja alaspäin vaihtaessa myös välikaasu. Tällä tuntee ajavansa !

Legenda kertoo että jos lantikka ei vuoda öljyä, öljy on loppunut ja sitä pitää lisätä. Tallin lattialta tarkasteltuna lantikka on ihan hyvissä öljyissä.

-71 Corvette. Pikkulohko automaatilla. Ensimmäinen Corvette minulla. Oli jo meille tullessaan 2015 melko hyvin toimiva ja kohtuu siisti auto. Tämä yllätti myönteisesti ajettavuudellaan. Toki myös dinosaurusten aikainen ja tyylinen V-8 on puhutteleva.

Irenen Z3 vuodelta -97 on uusin auto meillä koskaan. Jää nähtäväksi halutaanko koskaan siirtyäkään 2000-luvun autojen puolelle. Suunta tuntuu olevan enemmänkin kohti vanhempaa kalustoa.  Haaveena liikkua jatkossa vain ja ainoastaan harrasteautoilla. Tällä hetkellä käyttö ja harrasteautojen vuosimallien keskiarvo on 1975. Zeta on yllättävän matala. Norjan pikkuteillä saatiin pohjakosketuksia melkein joka päivä. Ja ihan siisteillä nopeuksilla. Yllättäen tästä ajettiin takarenkaat loppuun suhteettoman nopeasti vaikka liiasta tehosta ei tosiaankaan ole kyse. Oliskohan kivan mikroautomainen ajettavuus innostanut liian aktiiviseen kanttailuun.

Muutkin mekaaniset laitteet kiehtoo. Viime aikoina wanhat kamerat ja kellot on kolahtaneet ja otettu aktiivikäyttöön.


Hasselblad oli pitkään takaraivossa hautunut haave jota ei voinut jättää kokematta. Nyt kohdalla on täysmekaaninen perusmalli 500C ja siihen kilokaupalla "välttämätöntä" ympärille. On taas ihan erilainen käyttökokemus. Tämän suunnittelussa oli kuulemma päästetty kellosepät töihin ja siksi aika erilainen toteutus kuin monissa muissa kameroissa. Tässä on ihan oma äänimaailmansa ja tunnelmansa. Ensimmäiset filmit menossa. Tässä kamerassa on jotain ärsyttävän Volvoa. Tämän automaailman vastine on 200-sarjan Volvo 6-koneella. Täsmällinen ja tarkka ja huolella tehdyt yksityiskohdat. Moninkertaiset varmistukset jotka hankaloittaa elämää. Lisäksi oikeasti raskas ja kankea käyttää. Tämä kamera on täysi vastakohta italialaisille urheiluautoille. Lomalle tätä ei yleensä hetkeäkään harkitse ottavansa mukaan. Lomakamera tarvitaan erikseen. Vaikka alla esitelty Rolleicord voi vaikuttaa myös isolta ja kömpelöltä, Rollei on paljon kevyempi ja nopeampi käyttää kuin Hasseli.


Rolleicord 50-luvun lopulta. Teknisesti edistynyt saksalainen ja iso 6x6cm nega. 120 rullafilmistä saadaan 12 kuvaa. Filmiä on helposti edelleen saatavilla sekä mustavalkoista, väriä että diaa. Tukevaa laatua ja teknistä osaamista. Automaailman vastine tälle olisi selvästi Porsche. Vaatii hiukan perehtymistä, mutta tarjoaa upean kuvauskokemuksen. Tässä ei ole valotusmittaria, vaan erillista mittaria tarvitaan. Erillinen mittari on täsmällinen käyttää, koska siinä saa mitattua valon juuri siitä kohtaa kun haluaa. Tällä kameralla olen kuvannut yli 100 rullaa filmiä. Rolleicordit kuvauskuntoisena maksaa nykyään 200-300 euroa. Ei paha, koska aikoinaan tämä oli myös hinnaltaan kuin Porsche. Vain harvojen herkkua. Ammattilaismalli samalta tehtaalta on Rolleiflex jonka hintaluokka nykyään on 500 euron suunnalla.


Bilera Bella. Söötti ja simppeli pikkuinen ilman ylimääräisiä hienouksia. Tätä versiota on valmistettu 1955-58. Tämän automaailman vastine olisi Fiat 500. Tarjolla on vain minimit valinnat. 2 suljinaikaa + B, sekä aukoiksi 8 tai 11. Tarkennus löytyy, mutta ei tietenkään mittaria sille. Tämä malli käyttää huonosti saatavilla olevaa 127 filmiä. Sain ladattua tähän tavallista kinofilmiä pienen holkin avulla, ja toimiihan tämä. Kuvat näyttää aika hauskalta kun filmissä hammastuksen päälläkin on kuvaa.


Zeiss Ikon Ikonta 521/a on viimeisin versioni lomakamerasta. Edelliseen verrattuna erona filmi. Tämä käyttää vanhaa rullafilmiä, joka vaan jotenkin tuntuu oikealta. Tämä on "puolikennoinen" kun negan koko on 6x4,5 joka on siis puolet siitä peruslähtökohdasta 6x9cm koosta. Näin pienellä negalla filmistä irtoaa 16 kuvaa. Käytännössä näköjään 15. Viimeinen on aina vajaasti valotettu.Tätä mallia on valmistettu vuosina 1938-1954. Paljekamera taittuu kasaan ja kulkee taskussa. Kuvat Makedoniasta syksyllä 2019.

Entisiä, jo myytyjä autoja:


MGA vuodelta -59 oli kiva laite hyvällä fiiliksellä. Tehoa on niin paljon että kaasun voi pitää melkein aina pohjassa. Kallistuksen vakaajan lisäys, ja rumpujen vaihto levyihin teki hyvää tämän ajettavuudelle. Hammastanko-ohjaus tässä on jo tehtaan jäljiltä. Kuvassakin näkyvä ohjaamopeite oli upean käyttökelpoinen. Rättikatto vähemmän. Kaikkiaan kivan simppeli paketti linjakkaissa kuorissa. MGA ostettiin 2013 ja myytiin pääkaupunkiseudulle viiden vuoden ajelujen jälkeen 2018.


Hyväkoppainen Mk1 Escort löysi arvostavan uuden kodin englannista. Tämä ehti olla 4 vuotta 2013-2017 omassa tallissa ja liian vähällä käytöllä. Pari kesää nautittiin alkuperäisen 1100 Kentin voimavaroista ennen kuin uskottiin että ei autoa sellaisena tule käytettyä. 1600 Kentti Mexicon tyyliin korvasi vakion 1100 voimapesän. Jarrut päivitettiin levyihin edessä ja takana isompiin rumpuihin samoin paremman mallin Escortista. Hyvä Esco jäi hiukan pimentoon kun tämän kanssa yhtaikaa oli niin paljon kutsuvampi räyhähenkinen Weber-Escort kilpailemassa huomiosta. Vaikka tämä punainen oli kaikkiaan parempi auto kuin räyhä, päädyin kuitenkin tämän siivomman myymään. Tämä Escort jatkaa seikkailujaan Cornwallin rannikolla. 


Valkoinen 911 -65 ehti olla perheessä liki 25 vuotta. Se ostettiin jenkeistä 1990 ja lähti saksaan vuonna 2014. Auto oli hyvin säilynyt ja se museorekisteröitiin -95 paikkeilla ja vasta sen jälkeen otettiin entisöintiin. Voitti Concours kisan Turussa -98. Auto esiteltiin Mobilisti lehdessä 3/2005. Koeajaja ihmetteli Porschen hyvää kulkua ja terävästi tarttuvaa kytkintä. Laitteessa taisi silloin olla kiinni Historic kilpureiden oppeja, mm 34 kurkut ja kuparikytkin. Koneen yllättävän hyvä kiskominen sai osaselityksen kunnostuksen yhteydessä kun huomattiin että 2.0 lohkoon oli joskus jenkeissä vaihdettu 2.2 mäntäsarja. Alkuperäiset "solex"-nokat oli parhaita kadulle, vaikka S-koneenkin nokkia testattiin. Solexin nokilla pystyi vielä akseleiden ajotuksella tekemään ihmeitä.  

 
Rouhean patinoitunut Mk2 Cortina GT replika farkku ei koskaan saanut ymmärrystä perheen naisväeltä. 1600 Kent johon laitettiin uusi Weber 32/36 DGV. Tämä oli meillä 2011-2013. Vanteina 7x13 ET0. Tullessaan oli nipussa ja ontuvasti käyntikuntoinen mutta jarruton ja yleisen huomion tarpeessa.


MGB -64 on urheiluauton perikuva eikä syyttä. Vuodet 2010-2013. Tehoa siinä ei ihmeellisesti ole, vaan kyse on ajofiiliksistä. Tällä kun päästelee pikkuteitä niin 70kmh tuntuu kovalta vauhdilta. Myönteisellä tavalla. FMI seosmittarin avulla saatiin tupla SU-kaasarit kohtuullisen mukaviin säätöihin. No, kompromissit, mutta kuitenkin.


2013 nostettiin kädet pystyyn ja hukattiin tämä kohtuullisen hyvä aihio. Tästä oli tarkoitus lähteä tekemään ratahenkistä katulelua, mutta peltisepän tarjous järkytti. Ostin valmiimman, joka ei loppujen lopuksi ollut yhtään sen helpompi tai halvempi. 


Manta A oli ajossa 2010-2012. Tähän ei tehty mitään isompaa. Ostettiin siistinä mutta käyntivaivaisena Turusta. Uusi DGV kiinni, niin käyntimurheet hävisi. Simonsin putkisto alle teki hyvää äänille, kunhan sen järkyttävän ulostulon vaihtoi siistimpään. 7x13 ET0 mahtui eteen helpolla, mutta takana oli ahtaampaa. Ottaa ulkosivulta rengas kiinni loksun sisäpintaan jos lastaa neljän hengen kuormalle.


Kupla cabriolet oli käytössä vuosina 2006-2010.


Ei oma peli, mutta kiva kokemus päästä testaamaan F-ryhmän Escorttia jäällä. 1600 Kentin koneen vääntö oli uskomattoman hyvä. Tämä keikka sinetöi haaveen saada pulleakoppainen ykkösesco kadulle. 


VW junakeula Pritsenwagen oli kevyt projekti josta ei haluttu tehdä liian hienoa. Kolhuista säästettiin lähes kaikki sekä maalipinta tehtiin tarkoituksella mattana. Tämä oli meillä vuosina 2007-2009.


Tiukka vastaohjaus... spinnaa


VW ovaali, muistaakseni -55 oli meillä vuodet 2006-2007. Tämä ei alkanut puhuttelemaan vaikka nätti kattoteline löytyikin.


VW Golf Mk1 Gti Cabrio 2002-2008.


2007 kuvattu bussi josta ei sittenkään uskallettu lähteä kunnostamaan. Jatkoi eteenpäin projektina. Tänä päivänä tällainenkin olisi houkutteleva aihio.


Moottoripyörien aika on vasta tulossa. Joku satunnainen vuokralaite on pitänyt yllä tuntumaa.


VW rantakirppu. Täysin järjetön ja hauska peli. Auton etupää väpättää omaan tahtiinsa ja taka-akselisto elää omaa elämäänsä. Tällä ajettiin 2004-2006. Jos tämän olisi saanut museokilpiin se olisi tallella edelleen. Oli mielestäni harvinaisen kivasti tehty aikakauden palikoilla. Seuraava omistaja rakensikin sen sitten taas täysin eri tyyliin uusiksi, eli tänä päivänä auto on aivan eri näköinen.


Pikkukoneisen Kiemen Coupen kohdalla on aika jo kullannut kaikki muistot. Tämä oli ajossa meillä vuosina 2001-2003. Tällä autolla olen viimeksi saanut sakot ylinopeudesta. Ehkä A Coupe vielä joskus.


911 -65 josta rakennettiin historic ralliauto 90-luvun lopulla. Tässä koneessa näyttää olevan tuplavoitelu nokille. Ikäluokka F vaati Solexin kaasarit ja niiden kanssa sai hiukan hakea ennen kuin saatiin hyvä. Päädyttiin tekemään kokonaan omat seosputket ym pientä. Porschen tehdas päätyi vaihtamaan Solexit pois ja ottamaan vuonna -66 Weberit niiden tilalle, koska Solexeissa oli kiusallinen flatspot keskellä käyttöaluetta. Hiukan paukuteltiin henkeseleitä kun yhden kesän hieromisen jälkeen saatiin flatspot pois. Soralle kurkku 34 oli osuvin, ja nokat vaihdettiin myös miedompiin ratakoneeseen verrattuna. Itse ei tällä soralla kisattu, mutta Irene ajoi tällä rataa. Huoltokuva historic 1000 Lakes 1996.


Buick piilofarkku oli käyttöpelinä kahden Volvo farkun välissä. Buick oli upea laite ajella. Tämä on uusinpana meille koskaan hankittu auto kun oli ostettaessa 1989 vain 4 vuoden ikäinen. Myyty 2001. 12 vuotta perheessä. Aivan liikaa sähkövarusteita joiden ylläpidossa epätoivoinen tehtävä.  Muuten pelkkää hyvää muistikuvaa tästä. Vaikkei 5.0 bensakasi jaksanutkaan kiskoa traileria perässä yhtä iloisesti kuin tätä edeltänyt viilattu 145 Volvo.


Historic luokkaan radalle rakennuttu Porsche 911. Tällä kisattiin 90-luvun puolivälin paikkeilla. kiinnostavinta oli tekniikan kehittäminen. 2-litraisesta 6-koneesta saatiin monta eri luonnetta ja käytöstä irti. Vakio koneessa on tietysti 6-kaasuläpän kaasarit. Vastaavilla sylinteri/kampi-mitoilla 4-kone olisi siis ollut reilu 1300 kuutioinen johon kurkkuja voi verrata. Vakiona kiinni 30mm kurkut. 2.0 S-kone oli katukäyttöön tehty tehoversio jossa oli säikyt nokat ja 32mm kurkut. Ensimmäinen testattava kurkkukoko oli siis 32 joka pienten piristysten kanssa toimikin hyvin yhteen. Seuraavaksi kun saatiin kisakäyttöön ajatellut nokat, oli 34 kurkut asiaa ja yllättäen 36 kokokin tuntui radalla hyvältä. Ralliin 34 oli paras. Vaikka 40mm runkoon 36 ja 38 kuulostaa epätoivoiselta, Porschen kaasareissa molemmat toimi koska 40mm kaasari olikin imupuoleltaan 45 kokoinen. 38 tosin toimi vasta kun saatiin sopivan säikky nokka ja oikeasti osuvan tiuhat välityksetkin. Sillä setillä ei ollut tarkoituskaan olla ketään kotona alle 4000 kierroksen. 8250 oli punaviiva johon kone vinkaisi säännöllisesti. Vakionakin 911 2.0 kutonen kiekaisee 7000 iloisesti. Kivaa oli että ratakoneessa ei koskaan saatu mitään rikki. Porschen 6-bokseri on hatunnoston arvoinen kone. Herkkä, iloinen ja reagoi pieneenkin muutokseen.


Osi 20m TS. Italialaisen koripajan Fordin V-6 tekniikalle tekemä luomus 60-luvun lopulta. Ei mitenkään urheilullinen, mutta erikoinen isokokoinen GT-auto joka ostettiin Italiasta talteen jo 1989, mutta tuotiin Suomeen vasta 1993 kun oli saavuttanut vaaditun 25 vuoden iän. Rekisteröitiin suomeen 1994. Tällä matkailtiin mm Norjassa -97. Kun tulevien peltitöiden määrä kirkastui, myytiin norjaan entisöitäväksi yli 10 vuoden omistuksen jälkeen. Osi kokoontumisajojen kuva Norjasta.  Alimmassa kuvassa Osi italiassa päivää ennen ostoa liikkeen esittelykorokkeella. Tämän kohdalla heitettiin ympäri. "Mikä toi oli ?"


Volkkareita ehti myös osua kohdalla monenlaisia. Tämä helmi tarttui pyydykseen jossain 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa.


80-luvulla jenkit oli ulottumattomissa ja Opel Kapitan antoi ison auton tunnelmaa. Kapitan oli perheessä 1982-1992. Tämä "tarvitsi" 2 varaosaautoa, vaikkei ollut edes huono. Tämän kanssa tehtiin kaksi hääkeikkaa ja vain toisella auto sammui tien varteen. Morsian alkoi vaihtamaan väriä, mutta ongelma ratkesi kun kolkutti kohokammion kylkeen. Neulaventtiili vain takerteli. Ei kait sitä nyt kukaan etukäteen neulaventtiiliä uuteen vaihda kun monta vuotta jo kauniisti vanhakin pelannut, se joka autossa oli tullessaan paikalla...


Citroen Dyane, eli Tiina oli toimiessaan oikeasti kiva laite. Kunhan ei tule herkästi merikipeäksi. Myyty -83 Pitäisköhän vielä ostaa rättäri ?


MG Maileri taitaa kuvassa olla ilman konetta. Taisi tulla ostettaessa konevikaisena. Tällä kierrettiin briteissä kesälomakierrosta 84 tai 85 ja tehtiin useita visiittejä sikäläisiin vauhtiputkiin. Tässä on hydrolastic, eli brittiläinen nestejousitus ja täytyy sanoa että se oli yllättävän mukava ajaa. No, ainakin Mineihin verrattuna. Tässä autossa oli paljon asioita kohdallaan, ja hiukan jäi tämän hukkaaminen 1985 alkavien ruosteiden takia harmittamaan.



1981 oli ensimmäinen vuosi ajokortin ja 80-lätkän kanssa. Pihalla oli silloin nämä lelut, ja vuotta myöhemmin Mini AFS-84 oli saanut uuden maalin ja paljon spoileria ja levikettä päälleen. Siihen menikin levyseppähitsarin apulaisen koko kesän tienestit. Custom-Auto Turku oli vauhtiputka jossa aikaa ja rahaa kului silloin. Minin konehuoneessa oli brittilippu maalattuna luukun sisäpintaan. Tekniikkana muutaman vuoden päästä 1275, tupla SU:t, ja levyjarrut. Tämä oli ensimmäinen oikea harrasteautoni. Tämän auton levyjarrujen etsimisestä Free Technisin tarina oikeastaan alkoi. Minissä soi Queenin Another Bites the Dust.


Listalta puuttuu vielä muutamia laitteita. Niitä lisätään kun dioja saadaan skannattua. Ainakin se ensimmäinen 4-pyöräinen, mikroauto 70-luvulta.


Irenen perheellä oli 70-luvulla autona VW nimeltä Wekotin.


Dodge vuosimallia 1937 oli isäukon ensimmäinen varsinainen harrasteauto joka ostettiin vuonna -69. Silloin 6-vuotias pojannaskali imi vaikutteita ja ihmetteli tunnelmia. Edelleen muistan tämän auton ominaistuoksun. Vuonna -69 ei mobilismi aatteena ollut mitenkään tunnettu eikä ainakaan yleisesti ymmärretty.


Isän Mini vaikutti selvästi omiin tuleviin valintoihin. Tämä vuosimallin -64 Austin 850 tuli perheeseen -67 kun Monte Carlot ym muut Minin maineteot oli tuoreena huulilla. Aaltosen Rauno asui melkein naapurissa. Tämä oli perheen käyttöauto kun olin 3-7 vuotias. Ei tarvita psykologia kertomaan että tuossa iässä miehenalun mieli on hyvin vastaanottavainen autovirikkeille. Mini teki sen verran ison vaikutuksen että se piti itsekin kokea monena yksilönä. Hiihtimet ja minä ei oltu kavereita.


VW kupla vuodelta -61 oli meillä vuosina 65-66. Kuulemma tykkäsin vetää torkut takapenkin takana olevassa lokerossa joka on koneen päällä. Samaan aikaan isoisällä oli melkein samanlainen kupla. Automallit näyttää periytyvän vahvasti. Kolmella sukupolvella ollut Kuplaa. Ifa sentään näyttää jääneen vain kahden sukupolven kohteeksi. Kuvat Turusta Huvituksentieltä jossa on isoisän rakentama rintamamiestalo ja se oli myös Free Technicsin ensimmäinen osoite 80-luvulla.


Tässä Mika poseeraa perheen -49 Chevyn loksulla kesällä 1965. Asuntovaunu on tehty vanhan linja-auton takaosasta. Leirintäalue Ruotsissa jossa mukana myös isovanhemmat. Tämän chevyn takapenkiltä huusin kommentin: "Mersu-humma" Vanhemmilla kesti hetken oivaltaa mistä on kyse, mutta vieressä meni hevonen jonka vetämässä kärryssä oli pyörissä mersun pölykapselit.

Koska kohdalle osui muutamia vanhoja perhealbumeja laitetaan esille muutama kuva ajalta ennen oman ajanlaskun alkua.


Isällä on ollut useampia nättejä puuveneitä. Kuvaan osui ehkä ensimmäinen. M/S Murhe. Myöhemmin mm fiskari olympialla, Folkkari, siis kansanvene, sekä toinenkin puupurjevene.


Isän Ifa F9 cabrio vuosimallia -55. Taustalla Turun linna. Kuva vuodelta -62.


Isän Jawa 350 vuosimallia 1952. Ostettu 50-luvun lopulla hiukan ennen kuin ikä riitti tämän ajamiseen. Ensimmäiset reissut isä sai olla isosiskonsa kyydittämänä. Tämän pyörän kanssa isäni pudotti tulevan vaimonsa keskelle Turun keskustan katua. Huusi kyllä varoituksen: Keulii !, mutta ei kuulemma tarpeeksi ajoissa.


Isovanhempieni Ifa F8 lomalla Norjassa. Lyngen - Hammerfest välillä, ja taustalla perheen lapset, isäni ja tätini. Vuosi on 1955.


Tämä kuva on kalenterimerkintöjen mukaan vuodelta 1941. Voiko pitää paikkansa ? Oliko silloin jo noin modernin näköinen BSA ? Tunnistaako joku BSA:n mallia tai onko pyörän ikäluokasta havaintoa. Kylmät tyypit ottaa 4-vuotias tätini. Tämäkin on ilmeisesti isoisäni pyörä. Ensimmäinen auto perheeseen tuli vasta 50-luvulla.


Isoisä ja isoäiti vauhdissa vuonna 1938. Pyörä on ilmeisesti Harley Davidson ? 1920-luvun malli ?